10. Suhteellista

Noniin, vihdoin ja viimein alkaapi viimeisen tekstin kirjoittaminen. Pahoittelen näin lopuksi niitä miljoonia kirjoitusvirheitä, joita teksteistä löytyy. Näitä on kirjoiteltu välillä niin silmät ristissä, ettei tosikaan. Pääasia kuitenkin on, että pointti tulee selväksi... Mutta nyt siis olisi vuorossa pohdintaa asiakkuudesta ja sen jäsentämisestä. Vaihdankin jälleen yritystä ja otan tarkastelun kohteeksi NetAnttilan. Se on periaatteessa sama asia kuin Anttila, paitsi että se myy tuotteitansa verkkokaupassa.

NetAnttilan asiakkuutta voitaisiin jäsentää seuraavanlaisiin vaiheisiin:

• Mahdolliset asiakkaat
• Satunnaisasiakkaat
• Kanta- ja avainasiakkaat
• Entiset asiakkaat
  

Mahdolliset asiakkaat ovat siis mahdollisia ostajia, mutta eivät ole kertaakaan vielä ostaneet yritykseltä. Heistä tulisi hankkia tietoa (yhteystiedot, ostokäyttäytyminen jne.) ja herättää heidän huomionsa markkinointiviestinnällä. Esim. NetAnttilalla on Internetissä paljon banneri mainoksia, joita klikkaamalla pääsee NetAnttilan sivustolle. Yleensä bannerissa on jokin teksti, joka herättää ihmisten huomion.

Satunnaisasiakkaat ostavat yritykseltä silloin tällöin. Itse arvelisin kuuluvani tähän vaiheeseen, sillä en osta NetAnttilasta kovinkaan usein (silloin tällöin). Heistä tulisi kerätä vieläkin enemmän tietoa, jotta ostamista saataisiin lisättyä. Mm. erilaisilla alennuksilla saadaan houkuteltua ostamaan enemmän.

Kanta- ja avainasiakkaat ostavat säännöllisesti yritykseltä. He ovat "parhaita asiakkaita" ja heidät pyritään pitämään mahdollisimman tyytyväisenä. Esim. NetAnttilan tapauksessa jollekin kanta-asiakkaalle voitasiin tarjota jotakin henkilökohtaista etua, mitä kukaan muu ei saa.

Entiset asiakkaat ovat syystä tai toisesta lopettaneet ostamisen yritykseltä. Jotkut menetetyistä asiakkaista voidaan saada takaisin, mutta tällöin tulee selvittää, miksi asiakas ei enää osta. Esim. NetAnttilan asiakas voisi olla tyytymätön tavaroiden toimituksen tökkimiseen tai että niiden mahdollinen palauttaminen olisi tehty hankalaksi. Jos yritys saa selvitettyä tilanteen, niin se voi hyvittää siitä jotakin ja asiakas ei välttämättä lopetakaan yrityksestä ostamista.

Minusta tuollainen asiakkuuden jäsentely sopisi NetAnttilalle, koska se on selkeä ja sen avulla on helppo seurata asiakkaita. Verkkokauppaa ja sen palveluja pystytään kehittämään asiakkaiden näkökulmasta.

Sitten asiaa asiakastietojen keräämisestä ja niiden käyttämisestä.
NetAnttila kerää asiakkaistaan ainakin henkilötiedot, yhteystiedot, ostotiedot ja mahdollisesti myös markkinointitiedot. Henkilö- ja yhteystietojen keräämisellä on tietenkin se tarkoitus, että tavarat saadaan lähetettyä oikeaan osoitteeseen ja että asiakas myös maksaa tuotteet. Nämä tiedot ovat siis tärkeä osa kaupankäyntiä. Tietenkin osoitetietoja käytetään myös siihen, että yritys voi lähettää tarjouksia ja infota uutuuksistaan. Itse saan aina tuotekuvaston automaattisesti kotiin, jota en saanut ennen asiakkuuttani. Tällä tavoin yritetään pitää mielenkiintoa yllä.

Ja sitten viho viimeiseen aiheeseen: olemassaolevien asiakkaiden ryhmittelyyn.
Olemassaolevia asiakkaita NetAnttila voisi ryhmitellä esim. seuraavasti:

• Ostojen euromäärä
• Ostotiheys
• Asiakkaan kannattavuus

Niitä asiakkaita, jotka ostavat paljon ja maksavat runsaasti, kannattaa hoitaa hyvin. Heille tulisi antaa etuja ja alennuksia, jotta he pysyisivät tyytyväisin. He kuitenkin tuovat eniten rahaa yritykselle. Asiakkaan kannattavuutta kannattaa tarkkailla juuri sillä, kuinka usein hän ostaa ja mitä. Sellaiselle asiakkaalle, joka ei tunnu ostavan lainkaan, ei kannata lähettää esim. kuvastoa, koska siihen menee rahaa. Ei kuitenkaan voida olla varmoja, että tuoko asiakas enää rahaa yritykselle. Sen sijaan sähköpostiin voisi lähettää jotakin mainosta, kun se tulisi halvemmaksi. Kannattava asiakas sen sijaan ostaa juuri usein tai ainakin maksaa hyvin.

Tämä oli sitten vähän niin kuin tässä. Toivottavasti jaksoitte lukea loppuun kaikki tekstit!

Lähteet: Oppikirja

9. Heijastuksia

Kohta on blogitekstit paketissa, mutta vielä pitäisi rustailla muutamista aiheista. Ensiksi kerron siitä, miten IKEA soveltaa sisäisen markkinoinnin keinoja toiminnassaan. Sisäinen markkinointi on johdon toimintaa, jonka kohteena on yrityksen koko henkilöstö. Johdon tulee siis huolehtia henkilöstöstä ja varmistaa, että koko henkilökunta osaa ja haluaa toimia yrityksen hyväksi ja palvella asiakkaita niin hyvin kuin mahdollista. Tärkeää on myös, että henkilökunta tietää riittävästi yrityksestä. Keinoja sisäiseen markkinointiin ovat tiedottaminen, koulutus, motivointi ja me-hengen luominen.

IKEA käyttää yksinkertaista ja selkeää henkilöstöideaa: ihmisille annetaan mahdollisuus kehittyä sekä yksilöinä että ammatillisesti ja tarkoitus on luoda avoin ilmapiiri työntekijöiden välille. Eniten korostuu me-hengen luominen ja se näkyy myös asiakkaille. Kun olen ollut ostoksilla IKEA:ssa, niin aina kun olen jotain kysynyt, myyjä on osannut vastata. Mielestäni he ovat todella hyvin ajan tasalla tuotteista ja niiden sijainnista yms. Myyjät puhaltavat myös yhteen hiileen ja ovat siis aina valmiita auttamaan. Sellainen kuva minulle on heijastunut, ja luulen, että se on juuri sisäisen markkinoinnin ansiota.

En osaa sanoa, miten sisäisen asiakkuuden merkityksen korostaminen IKEA:ssa voisi tehostaa sen toimintaa. Minusta se korostuu nyt jo melko hyvin ja toiminta on pitkälti tehostettua. Asiakkaiisin se heijastuu siten, että he ovat tyytyväisiä, kun myyjät ovat positiivisia hyvän työilmapiirin johdosta. Liikkeeseen on miellyttävää palata, kun tietää, että myyjät osaavat asiansa ja ovat valmiita auttamaan.

Sitten asiakaspalvelun merkityksestä. Asiakaspalvelu merkitsee minulle jonkin verran. Sen kerran, kun apua kaipaan, toivon myös saavani sitä asiallisesti. On yllättävää, miten erilaisia asiakaspalvelijoita on olemassa. Osa mielistelee niin, että siirappi suihkuaa ja osa taas on niin töykeitä, että alta pois. En kuitenkaan esitä ikinä asiaani töykeästi (oli kyse mistä tahansa), koska ajattelen sitä, millaista olisi olla heidän asemassaan, jos rääkyisin kurkku suorana. Asemaani pitäisi olla helppo asettua, koska olen useimmiten rutiininomainen asiakas, ja olen ottanut tuotteista selvää, ennen kuin menen itse liikkeeseen. Tämä helpottaa hieman asiakaspalvelijoiden työtä.

Lähteet: http://www.uranus.fi/tyonhaku/tyonantajia/open.php?id=56465, oppikirja

8. Kätevästi käsillä

Tässä teemassa otan käsittelyyn Marimekosta ostamani laukun. Näin aluksi kerron sen markkinointikanavasta (= yrityksen valitsema välittäjien ketju, jonka kautta tuote siirtyy asiakkaalle) ja siitä, miten sen jakelu on järjestetty.

Tämä ei ole täyttä faktaa, mutta olettaisin laukun markkinointikanavan menevän jotenkuten seuraavasti: Valmistaja → (Maahantuojat, 80 % tuotteista valmistetaan Suomessa) → Vähittäiskaupat → Asiakkaat.

Jakelulla takoitetaan siis tuotteiden kuljettamiseen, varastointiin ja tilaamiseen liittyviä tehtäviä. Marimekolla tuotevarastoa ja lähetystoimintaa on osittain ulkoistettu. Liikekumppanina toimii Itella, joka huolehtii kaikista kotimaan kuljetuksista. Palveluun kuuluu myös varastointi.

Sitten kanavan valikoivuudesta jotain: Kanavan selektiivisyys eli valikoivuus on tässä tapauksessa valikoivaa eli selektiivistä jakelua. Tämä tarkoittaa siis sitä, että Marimekko valitsee jälleenmyyjiksi vain joitakin yrityksiä. Kun miettii, niin saahan Marimekon tuotteita todella monista paikoista, mutta esim. Prisman valikoima on huomattavasti suppeampi kuin Marimekon oman myymälän. Tällä kuitenkin pyritään korostamaan tuotteen erikoisuutta eli sitä on saatavilla rajoitetuista paikoista.

Loppua kohden mennään ja vielä pitäisi kertoa ulkoisesta ja sisäisestä saatavuudesta. Näin lyhyesti selitettynä: ulkoiseen saatavuuteen vaikuttaa esim. yrityksen sijainti ja sisäiseen saatavuuteen esim. tuotteen helppous löytää kaupan sisältä.

Marimekon ulkoinen saatavuus on monelta osin ihan kunnossa: Omia myymälöitä löytyy suhteellisen hyvin pääkaupunkiseudulta ja jälleenmyyjiäkin riittää. Esim. Jumbon myymälään on helppo mennä ja sieltä löytyy pysäköintimahdollisuus. Aukioloajat vaihtelevat, mutta kauppakeskuksissa sijaitsevat myymälät ovat parhaiten auki. Sisäisessä saatavuudessa ei myöskään ole sen suurempia ongelmia: Myymälät ovat sen verran pieniä, että tuotteen löytää helposti. Myös myyjät ovat useimmiten avuliaita ja asiantuntevia, joten kauaa ei nokka tuhise.

Nyt lopuksi erittelen Marimekon suorien markkinointikanavien käyttöä. Suoramarkkinoinnin muotoja ovat siis suoramyynti, postimyynti, sähköinen kauppa ja puhelinmyynti. Marimekko käytää näistä ainakin Internettiä (sähköistä kauppaa) ja postimyyntiä. Esim. Hobby Hallin kuvastosta voi tilata joitakin Marimekon tuotteita postimyynnin välityksellä. Internetissä Marimekon tuotteita voi ostaa sellaisesta paikasta kuin finnishdesignshop.com, mutta siellä myydään myös muita suomalaisa tuotteita.

Lähteet: http://myy.helia.fi/~heita/mmcase.htm, http://www.finnishdesignshop.com, oppikirja

7. Politikointia?

Otan jälleen käsittelyyn ruotsalaisen ihmeen eli IKEAn. Tuotteena käytän edelleen sieltä ostamaani lipastoa. Ensiksi käyn läpi tuotteen hintaan vaikuttavia tekijöitä. Niitä ovat ostajat, kilpailijat, julkinen valta, yrityksen tavoitteet ja tietenkin tuotteen aiheuttamat kustannukset. Niiden avulla analysoin lipaston hintaan vaikuttavia tekijöitä.

Lipastolla on mielestäni kysyntää, koska varastotilanne näytti nopeasti aina nollaa. Periaatteessa sen hintaa voisi nostaa, mutta se saattaisi vaikuttaa negatiivisesti tuotteen menekkiin. Vaikka IKEAlla ei suoranaisesti ole kilpailijoita, niin se silti pitää hinnat edullisina. Jos vertaa esim. Kodin Ykköseen, niin siellä on kyllä kalliimpaa, vaikka molemmat myyvät kodinsisustukseen liittyviä tavaroita. Itsestään selvyytenä on se, että yrityksen täytyy saada tuotteen myynnistä sen verran rahaa, että kustannukset saadaan katettua. Jäljelle pitäisi jäädä voittoa. Lipaston kohdalla ei ole kovin korkeita kustannuksia katettavana, valmistusmaa varmaankin vaikuttaa asiaan aikasta paljon (en tiedä sitä, mutta se on arvattavissa).

Mitä hinnoittelupolitiikkaan tulee, siinä yritys voi valita kolmesta vaihtoehdosta: omat tuotteet voivat olla kalliimpia, halvempia tai samanhintaisia kilpailijoihin nähden.
Jos verrataan IKEAa ja Kodin Ykköstä, IKEA pitää omat tuotteet halvempina, kuin nk. kilpailijansa. Jos hinnoittelua katsoo, se sanoo ihmisille, että IKEAn tuotteet ovat huonompia laadultaan kuin Kodin Ykkösen, koska ne ova halvempia. IKEA on kuitenkin onnistunut keräämään laajan ostajajoukon, eikä muutamat negatiiviset mielipiteet vaikuta sen vakioasiakkaisiin.

Perusmyyntihinnan yritys voi puolestaan valita kahdesta vaihtoehdosta: joko hinta määrätään kustannusten perusteella tai kysynnän ja kilpailun mukaan. Itse veikkaisin, että IKEA käyttää kustannushinnoittelua. Mielestäni hinnat eivät ole pahemmin vaihdelleet, ja sitä pitäisi tapahtua, mikäli kilpailu olisi kovaa. Toisaalta IKEA myy niin monia tuotteita, etten ole kovinkaan perillä niiden kaikkien mahdollisista muuttumisista.

Vielä pitäisi käsitellä IKEAn operointia hinnalla. IKEA:sta tulee oikeastaan ainoastaan mieleen "pilkottu hinnoittelu". Siinä ostaja kokoaa osat, jotka hän haluaa ja maksaa jokaisesta erikseen. Tämä on tyypillistä IKEA:ssa. Esim. jos haluaa ostaa kaapin, se ei ole valmiissa paketissa, vaan siihen valitaan erikseen runko, ovi, hyllyt/tanko, kahva jne. Tässä on se hyvä puoli, että pystyy saamaan mieleisensä lopputuloksen kaikin puolin.

Tässä tekstissä käsittelemäni asiat eivät vaikuta minuun mitenkään suuresti. Toki on kiva, ettei tarvitse maksaa itseään kipeäksi jos tietää, että tuote toimii. Eihän sitä toisaalta voi olla ikinä varma, että millaisen sekunda-yksilön saa käsiinsä. Voisin kyllä ostaa Kodin Ykkösestäkin tai jostain muualta kuin IKEA:sta, mikäli tavara on juuri sellainen, kun tarvitsen.

Lähteet: Oppikirja

6. Näin minuun osutaan

Nyt olisi tarkoitus kuvata matkaani Nokian puhelinten vakituiseksi käyttäjäksi. Käytän siinä apuna markkinointiviestinnän porrasmallia.

Lapsena oli varmaankin suhteellisen tietämätön Nokiasta. Mutta sitten kun kännykän hankkiminen tuli ajankohtaiseksi, Nokian kännykkä tuli käyttööni sattumalta, kun se oli isäni vanha. Eli oikeastaan koko perheellä oli noihin aikoihin Nokian puhelimet. Perhe on siis vaikuttanut taustalla ja saattanut Nokiaa tietoisuuteeni. Myös Nokian mainokset ovat tuoneet tuotteita minulle tutummaksi ja nettisivuillakin on tullut vierailtua useita kertoja. Minua ei oikeastaan ole tarvinnut ikinä vakuutella Nokian paremmuudesta, kun olen pitänyt sitä automaattisesti hyvänä merkkinä. Ulkonäkö ja helppokäyttöisyys ovat vaikuttavia tekijöitä ja kotimaisuus merkitsee myös hyvin paljon. Kotimaisuus onkin yksi niistä suurimmista syistä, miksi ostan Nokian puhelimia. Mitään vakuutteluja en siis tarvitse, vaan ostan automaattisesti aina Nokian puhelimen, kun vanha ei enää kelpaa käytettäväksi.
Nokian markkinointiviestintä lähinnä tuki sitä, että juuri tämän merkin puhelin kannattaa ostaa eli se oli pisteenä i:n päälle. Mutta mainokset eivät sinänsä ole vaikuttaneet paljoa ostopäätökseeni, koska minun sisäiset ja ulkoiset tekijät vaikuttavat eniten.
Mitä Nokian kännykän hankkimiseen tulee, luulen kuuluvani tässä tilanteessa sellaiseen omaksujaryhmään, kuin "mielipidejohtajat". En vaihda puhelinta kovin usein, joten silloin kun aion vaihtaa sen, hankin tietoa Nokian eri malleista. Haluan olla varma, että ajattelemani puhelin sopii varmasti juuri minun tarpeisiini. Yleensä myös kerron muille omat käyttökokemukseni ja mahdolliset hyödyt ja haitat. Pyrin myös valitsemaan mahdollisimman uuden mallin, jotta sillä olisi pidempäänkin jotain arvoa.

Yleisellä tasolla markkinointiviestintään kuuluu viisi muotoa: mainonta, myyntityö, myynninedistäminen sekä tiedotus- ja suhdetoiminta. Nokialla mainonta lisääntyy esim. televisiossa silloin, kun jokin "häikäisevä" uutuuspuhelin tulee myyntiin. Lisäksi Nokia brändinä myy mielestäni itse itseään, koska se on tunnetu ympäri maailmaa.

Lähteet: Oppikirja

5. Tämä on minun

Tässä tekstissä käytän esimerkkinä eri tuotetta kuin aiemmissa teksteissä. Nyt käytän esimerkkinä "hieman" erilaisempaa tuotetta kuin lipastoa eli Kanebon ripsiväriä. Seuraavaksi kuvailen ripsiväriä kolmikerrosmallin avulla.

Tuotteen kerroksiin kuuluu siis kolme kerrosta, ja ne ovat ydintuote, avustava osat ja mielikuva. Ensimmäisenä tarkastelen asiaa asiakkaan näkökulmasta. Ripsivärin ydintuote eli perusta, on harjan muotoilu. Avustavia osia ovat mm. valmistaja, pakkaus, koostumus ja levittyvyys. Mielikuvaan kuuluu puolestaan imago, hinta ja myyntipaikka. Markkinoijan näkökulmasta tarkastellessa ydintuote on myös harjan muotoilu. Avustavia osia ovat esim. pakkaus (houkutteleva ulkonäkö) ja laadukkuus. Mielikuvaan kuuluu mm. markkinointiviestintä ja palvelu.

Tuotteen elinkaari voidaan jakaa neljään osaan, joita ovat lanseeraus, kasvu, kypsyys ja lasku. Kanebon ripsiväri on mielestäni elinkaarellaan kypsyys-vaiheessa, sillä se on ollut markkinoilla jo jonkin aikaa, ja on edelleen ostettu tuote.

Brändinä Kanebon on arvostettu ja laadukas. Kanebo International on toiminut jo yli 70 vuoden ajan ja siinä ajassa ihmisiä on saatu vakuutettua merkin laadukkuudesta. Brändin rakentaminen on mielestäni onnistunut hyvin, sillä Kanebolta löytyy todella paljon erilaisia ihonhoitoon ja meikkeihin liittyviä tuotteita. Yritys on saanut paljon vakioasiakkaita ja luotettavan yrityksen maineen. Laadukkuus näkyy tuotteiden korkeissa hinnoissa, mutta ainakin tämä ripsiväri toimii juuri niin kun on luvattu, ja siitä voikin maksaa hitusen extraa. Se on myös hyvin riittoisa, joten koko ajan ei tarvitse ostaa uutta.

Vielä pitäisi pohtia tuotteen pakkauksen tehtäviä. Näitä ovat siis tuotteen suojaaminen, tuotteen käytön helpottaminen, viestien kertominen, erottautuminen, segmentointi, kuljetuksen/varastoinnin/käsittelyn helpottaminen sekä tuotekehityksen osoittaminen. Ensinnäkin Kanebon ripsiväri on todella hyvin pakattu, sillä se on laitettu tiiviiseen pakkaukseen, jonka ympärillä on vielä muovia. Pakkauksen avaaminen on alussa hankalaa, kun muovi on niin tiukassa, mutta onneksi sakset on keksitty. Itse ripsivärin oma pakkaus on todella helppo avata ja se on tärkeää, koska sitä tulee availtua joka päivä. Ripsivärin kyljessä ei juuri lue mitään tietoja, mutta niitä löytyy taas sitten siitä päällimmäisestä pakkauksesta, joka lentää kylläkin aina muoveineen roskiin. Ulkonäöltään kokonaisuudessaan paketti on hillityn ja ylellisen näköinen ja periaatteessa ihan houkutteleva. Luulen, että pakkaus ei ole välttämättä ihan nuorten mieleen, kun se ei ole kovin värikäs (valkoinen ja musta korkki) ja sitä kautta se saattaa olla tylsän näköinen. Jos tätä tuotetta vertaa esim. Luminellen ripsiväriin, niin Luminelle on houkuttelevampi värillään, kun se on vaalean liila. Toisaalta taas Luminellen pakkaus on kookkaampi ja se vie enemmän tilaa meikkipussissa. Lisäksi se on ainoastaan muovitettu eli se ei ollut missään paketissa, kuten Kanebon ripsiväri oli. Toisaalta siinä säästää pakkauskuluissa.

Lopuksi vielä kuvaan Kanebo Internationalin lajitelmaa ja valikoimaa. Lajitelmalla tarkoitetaan kaikkia tuoteryhmiä, joita yritys markkinoi ja valikoimalla tietyn tuoteryhmän sisällä olevia eri vaihtoehtoja. Kanebolta löytyy siis kahdenlaista tuoteryhmää eli meikkejä ja ihohoitoon liittyviä tuotteita. Valikoima on todella kattava, sillä meikeistä löytyy erikseen huuli-, kasvo,- ja silmämeikit (ja niistä eri vaihtoehtoja) ja ihonhoitotuotteista mm. käsille, kasvoille ja vartalolle (niistäkin paljon eri vaihtoehtoja). Tarjooma on varmaankin ollut yrityksen alkuvuosina suppea, mutta menestymisen myötä tuotteita on ruvettu kehittelemään lisää ja vanhoja tuotteita on paranneltu. Nykyään tarjoomasta löytyy hirveästi eri kategoreoihin liittyviä tuotteita eli kysyntää löytyy ja asiakassuhteet ovat varmaankin monelta osin pitkäkestoisia.

Lähteet: http://www.upea.fi/upea.nsf/sp?Open&cid=Content57151&brand=kanebo, oppikirja

4. Segmentointistrategia

Nykyään yritykset pyrkivät segmentoinnin avulla löytämään oman asiakasryhmänsä, sillä "kaikkea kaikelle"- periaate ei enää toimi. Segmentoinnilla tarkoitetaan siis erilaisten asiakasryhmien etsimistä ja ja valintaa markkinoinnin kohteeksi. Sen tavoitteena on saada aikaan ostajaryhmiä, joiden sisällä ihmisten ostokäyttäytyminen olisi mahdollisimman samanlaista.
Edellisessä tekstissäni kerroin IKEAn lipastosta ja nyt jatkan siis saman tuotteen parissa. Eli itse kuuluun sellaiseen asiakasryhmään kuin "satunnaiset asiakkaat". Ostan IKEAsta siis silloin tällöin ja mitä suurempiin hankintoihin tulee, niin vielä harvemmin. Hankkimani lipasto soveltuu mielestäni erilaisille segmenteille, sillä se ei ollut pahan hintainen ja ulkonäöltään melko neutraali (mutta myös suht tyylikäs), joka miellyttää varmasti useimpien ihmisten silmää.

Yritys voi valita kahdesta segmentointistrategiasta, jossa vaihtoehtoina ovat keskistetty tai valikoiva. IKEA käyttää segmentointistrategianaan valikoivaa eli selektiivistä. Tämä tarkoittaa, että sillä on useita eri segmenttejä ja jokaiselle suunnitellaan omat markkinointitoimenpiteet.
Tätä strategiaa toteutetaan mielestäni siten, että esim. mainoksissa olevia tuotteita mainostetaan tietyllä tapaa eri elämänvaiheessa oleville. Sinkuille viestitään tyylikkyydestä ja lapsiperheille puolestaan kestävyydestä ja turvallisuudesta. Luulen, että tähän strategiaan on päädytty, koska tavaroita on niin paljon erilaisia, että tuskin tietynlaiset ihmiset pelkästään ostaisivat niitä kaikkia.

Sitten asiaa hieman markkinointimixistä. Tämä tarkoittaa siis kilpailukeinojen yhdistelmää, jonka osina toimivat hinnoittelu, tuotetarjooma, saatavuus, henkilöstö (asiakaspalvelu) ja markkinointiviestintä. Lipastossa sovelletaan mielestäni hinnoittelua ja henkilöstöä. Se oli suhteellisen edullinen ja henkilöstö tiesi tuotteesta hyvin, kun siitä esitti kysymyksiä. Tärkeimpänä kilpailukeinona tässä tapauksessa on ehdottomasti hinta, koska muualta ei saa saman kokoista lipastoa noin edullisesti ja kestäävyyskin on ollut hyvä.

Tässä lopussa pitäisi olla piirtämäni asemointikartta tilanteesta, johon arvioin IKEAn tähtäävän lipaston suhteen. En saanut sitä kuitenkaan tähän, joten kerron lyhyesti, mikä tilanne mielestäni on. Eli tähtääminen tapahtuu alhaiseen hintaan ja jotenkuten kohtuulliseen laatuun (jos vaihtoehtoina ovat korkea hinta/laatu ja alhainen hinta/laatu).

Lähteet: Oppikirja